Iän ja yhteiskunnan mittapuissa aikuiset ihmiset lähtivät viettämään talviriehaa Koffin puistoon viime keskiviikkona. Välineinä käytettiin
yhtä sun toista huonon kitkakertoimen omaavaa laitetta. Eväitä oli tietysti ladattu mukaan.
Minttukaakaota ja silleen..

Lapsena ei eväitä yleensä pulkkamäessä tai rinteessä mukana ollut. Muutenkin
niiden vuosien turnauskestävyys mäenlaskussa oli aivan omaa luokkaansa.
Kolme neljä tuntia vierähti helposti. Oikeastaan muulla ei ollut väliä, paitsi jos paikat kastui.
Monesti ei silläkään.

Aikuset laskivat muutaman mäen, tuskailivat hikeä. Muistivat myös mukana tuodut eväät ja päivä paistoi ihanaisesti! Välillä otettiin valokuvia ja ihmeteltiin toisten laskuja. Erityisen suosituiksi laskuvälineiksi nousivat vanha hitti, persluikuri ja pulkkaevoluution viimeisin piste: snowtube, eli lumituubi, joka oli renkulaksi muovattu. Niillä pääs lujaa!

Muistan, kuinka lapsena oli tapana laskea Stigoilla niinsanotusti "ryysistä". Eli n. kymmenen lasta lähti mäen päältä samaan aikaan ja löyhästi tarkoituksena oli selvitä alas asti. Siinä ei kuitenkaan ollut oikeastaan hohtoa, vaan kivempaa oli törmäillä laskun aikana kaikkiin muihin. Rytäkässä kerran halkesi kaverin Stigan muovinen istuin kahtia kun oma Stigani (oikeastaan isoveljelleni ostettu) oli primakunnossa. Ihmettelyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että myöhäisen 70-luvun Stigoissa oli kovemmasta muovista penkki verrattuna 80-luvun puolivälin tuotantoon. Kyse oli siis jo silloin välineurheilusta.
Koskaan en muista ajatelleen, että voisi käydä huonosti "ryysiksessä", kun ei koskaan käynyt.

Vanhemmalla iällä oppi tajuamaan, että noihin mäenlaskufiiliksiin ei voi enää päästä. Jossain yläasteen kieppeillä syntyi se pieni kutina takaraivoon, että: "älä nyt IHAN täysillä". Noihin aikoihin oppi myös sen, että yllättävän usein, jos jotain sattuu, se sattuu päivän vikoilla laskuilla.

Meidän talviriehan viimeinen lasku päättyi siihen, että erittäin hyvän ystäväni jalka katkaisi sellaisen nuoren istutetun puun vieressä olleen tukipuun, jonka paksuus oli n. 10cm. Tämä taas katkaisi ystäväni sääriluun. Kolmesta paikasta. Juuri tällä hetkellä hän on käsittääkseni vielä leikkauksessa sairaalassa vietettyjen päivien jälkeen, ja tulee olemaankin jonkun aikaa.
Voimia Klaara.


AIKUISET, pitäkää mielenkiintonne mäenlaskun sijaan ihan vaan laskuissa ja
LAPSET, antaa mennä vaan! Kypärät päähän ja etsikää kirppiksiltä 70-lukulaisia Stigoja!




Vauhtia pulkkamäessä, kerrakseen. (Huomatkaa merikapteeni Leinosen hypyn korkeus!)